maanantai 23. tammikuuta 2017

Mehikasveja vaaravyöhykkeellä


Ostin tänään kaktuksia ja yhden aloe veran paikallisesta kukkakaupasta. Hittolainen ne ovat sympaattisia tapauksia. Reppanoita ruukuissa sanoisin. Niin kauniin karuja, alkukantaisia ja vihaisen oloisia. Toivon todella, että pystyn antamaan niille oikeanlaista hoitoa enkä heti juota niitä juovuksiin. Olin yllättynyt kuinka vähän vettä ne oikeasti tarvitsee; vain muutama tiraus kerran kolmessa viikossa ja homma hoituu. Taidanpa alkaa pitämään jonkin sortin kaktuspäiväkirjaa pysyäkseni laskuissa mukana.




Toinen harras toiveeni uusiin kasveihini liittyen on, että kissat jättäisivät ne rauhaan. En ole voinut pitää kotona minkäänmoisia kasveja sen jälkeen kun kissoja alkoi ilmestymään jalkoihin. Ne kasvit mitä silloin oli; revittiin, härkittiin tai syötiin. Ja kaikki mitä sen jälkeen tuli, kokivat kovan kohtalon; kasvi toisensa jälkeen sai tuntea varressaan kissan viekkaan väijytyksen, joka päättyi rikkinäisenä lattialle tai pureskeltuina kohtina lehtivihreässä. Kaikkeni yrittäneenä luovutin ja hyväksyin elämään huonekasvitonta elämää. Silloin mietin, ulkoviherpeukalointi saisi riittää.





No kaikesta huolimatta, nyt on uusia kasveja taas kotiutettu. Toivottavasti piikit hidastavat rakkaita karvakasojani. Pidättehän peukkuja, että kaikki sujuu ongelmitta? Ja jos löytyy hyviä mehikasvivinkkejä, otan niitä riemulla vastaan.


Psst! Oletko käynyt jo kurkkaamassa instagramissa kuviani? Ne löytyvät sieltä nimimerkillä khisumm.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti