Pienestä pitäen, tyttäreni on ollut hieman arka ja pidättyväinen uusia juttuja kohtaan. Varsinkin korkeat paikat ja hankalalta tai liian jännittävältä näyttävät asiat ovat jääneet kokematta. Kaikenlainen ”extreme” on pidetty visusti kiellettyjen asioiden listalla ja sen sijaan taiteelliset touhut ovat popittaneet jo hyvän aikaa. Nyt kuitenkin, tuntemattomasta syystä, tuo arka herkkyys on pehmentynyt ja huimapäisempi tyttö on tullut tilalle. Ja juuri tuo kyseinen tyttö ehdotti minulle kiipeilyä, johon tottakai tartuin heti.
Tampereen Kiipeilykeskus eli tuttavallisemmin TK on meiltä lyhyehkön ajomatkan päässä, joten päätimme tänään pyörähtää siellä tytön kanssa. Itse ajattelin lähteä vain kuvailemaan kamera kainalossa, mutta toisin siinä kävi; lopulta löysin itseni seinältä kera tyttären, joka hurahti täysin kiipeilyn hurjaan maailmaan. Kotimatkalla teimme suunnitelmia jo seuraavasta kiipeilykerrasta ja pohdimme pitäisimmekö tämän uuden harrastuksen vain meidän kahden välisenä vai pitäisikö iskä ottaa messiin mukaan.
Tänään testailimme lähinnä boulderointia, joka tarkoittaa kiipeilyä matalalla ilman varsinaisia varmistusvälineitä (vaikka taisin minä itse kivuta vähän korkeammallekin asianmukaisin valjasvarustein). Tyttäreni innostui kokeilemaan eri tekniikoita lasten seinällä ja kokeilimme myös onnistuneesti muutamaa helpompaa aikuisten reittiä. Olin erittäin yllättynyt ja ilahtunut huomatessani, kuinka tyttöni niin taitavasti siellä seinillä kiipeili menemään. Aika kului kuin siivillä ja 2,5 tunnin jälkeen minun oli pakko pistää peli poikki nälän hiipiessä vatsaan. Tyttäreni olisi halunnut vielä jatkaa, mutta sovimme menevämme tällä vkolla vielä uudestaan.
Voin lämmöllä suositella kiipeilyä niin aikuisille kuin lapsillekin. Kuinka kiva ja kehittävä liikuntamuoto! Oletteko te testanneet kiipeilyä yksin tai kera lasten? Mitä piditte?
Onpas iloisia kuvia! Kiva kun kävitte ja tervetuloa uudelleen. ��
VastaaPoista